You are here

URBACT tukee Suomen kaupunkipolitiikkaa ja aluekehittämistä

27 March 2017

Yli sata Suomen kuntaa käyttää itsestään kaupunkinimikettä. Tilastokeskuksen luokitteluperusteilla niistä kaupunkimaisiksi luokittuu yli viisikymmentä. Koska kaupunkeja on paljon, ne ovat hyvin erikokoisia. Ne poikkeavat toisistaan myös elinkeinoiltaan ja kehityskuviltaan. Siksi kaupunkipolitiikassa tarvitaan kohdistettuja politiikkatoimia ja kaupunkien erilaisiin tarpeisiin räätälöityjä lähestymistapoja.

Yhdyskuntarakenteen ominaisuuksien perusteella, kuten esimerkiksi asukastiheyden ja rakennusten määrän mukaisesti, Suomen pinta-alasta vain viisi prosenttia luokittuu kaupunkimaiseksi. Näillä kaupunkimaisilla alueilla kuitenkin asuu yli 70 prosenttia suomalaisista. Jos asumisen lisäksi huomioidaan työ ja asiointi, kaupunkien merkitys suomalaisessa yhteiskunnassa korostuu edelleen. Siksi kaupunkeja kehittävä kaupunkipolitikka on tärkeä yhteiskuntapolitiikan osa-alue ja koskettaa liki jokaisen suomalaisen arkiaskareita ja elämänpiiriä.

Suomessa valtioneuvoston asettamat alueiden kehittämisen painopisteet ohjaavat kaupunkipolitiikkaa. Niiden lähtökohtana on ajatus koko maan voimavarojen tehokkaasta hyödyntämisestä. Sitä tukee käsitys maan aluerakenteen monikeskuksisista piirteistä, kattavasta kaupunkiverkosta sekä alueiden ja niiden keskusten välille muodostuvista verkostomaisista yhteistyörakenteista. Kaupunkien näkökulmasta kaupunkipolitiikan tehtävä asettuu tässä asetelmassa suoraviivaisesti: Kaupunkien tavoitteena on niiden omaleimaisin piirteisiin ja vahvuuksiin perustuva kaupunkikasvu. Kaupunkipolitiikka tukee näitä pyrkimyksiä vahvistamalla paikallisen kehittämistyön edellytyksiä.

Kansallinen kaupunkipolitiikka on määrärahoiltaan vähäistä, eivätkä sen rahavirrat lisääntyne jatkossakaan. Siksi kaupunkipolitiikan vaikuttavuutta haetaan poikkihallinnollisella otteella eli koordinoimalla eri politiikkasektoreilta kaupunkikehitykseen vaikuttavia politiikkatoimia. Tässä suhteessa tärkeä toimija on vuonna 2016 asetettu kaupunkipolitiikan yhteistyöryhmä, joka yhteensovittaa ministeriöiden kaupunkipoliittisia toimia ja vahvistaa valtion, kaupunkien ja kaupunkiseutujen välistä vuorovaikutusta. Tämän toiminnan näkyvimmän toimintatavan muodostavat valtion ja kaupunkiseutujen välille solmitut kasvusopimukset. Tähän sopimuskokonaisuuteen liittyvät valtion ja neljän suurimman kaupunkiseudun keskenään solmimat maankäyttöä, asumista ja liikennettä koskevat MAL-aiesopimukset.

EU:n alue- ja rakennepolitiikan toimenpiteet ja tuki-instrumentit vahvistavat kaupunkipolitiikan vaikuttavuutta Suomessa. Euroopanlaajuisesti niistä tunnetuin on URBACT III -ohjelma, jossa edistetään kokemustenvaihtoa Euroopan kaupunkien välillä ja levitetään tietoa kaupunkikehittämisen hyvistä käytännöistä. URBACTin lisäksi monet EAKR- ja ESR-ohjelmien hankekokonaisuudet lomittuvat kaupunkien ajankohtaisiin kehittämiskysymyksiin. Suomessa niistä merkittävimpiä ovat mm. kasvukäytäviä kehittävä Alueelliset innovaatiot ja kokeilut -toimenpide (AIKO) sekä suurimpien kaupunkien kehittämistyötä tuleva 6AIKA-nimeä kantava hankekokonaisuus. Kuluvalla ohjelmakaudella kaupungeissa voidaan harjoittaa myös Leader-tyyppistä kansalaistoimijalähtöistä kaupunkikehittämistä. Lisäksi kaupungeille on tarjolla Urban Innovative Actions -rahoitusta luovien ratkaisujen kehittämiseen.

Suomen kaupunkipolitiikassa on korostettu elinkeinojen kehittämistä ja erityisesti osaamiseen ja innovaatioihin perustuvia kasvustrategioita. Lisäksi viime aikoina on viritelty MAL-tematiikkaan kohdistuvia kehittämiskonsepteja. Vaikka nämä molemmat asiakokonaisuudet ovat ajankohtaisia edelleen, kaupunkipolitiikan piiriin nousee myös uusia aiheita. Niistä tärkein on se, että meneillään oleva maakuntauudistus vaikuttaa monin tavoin myös kaupunkien kehittämiseen. Työ- ja elinkeinoministeriö on käynnistänyt aluekehittämisjärjestelmän uudistuksen, jonka yhteydessä selvitetään alueiden ja kaupunkien kehittämisen vastuut ja työnjako paikallisen tason, maakuntien ja valtion välillä. Toinen huomionarvoinen kaupunkikehittämisen aihealue liittyy maan suurimmissa kaupungeissa orastavaan asuinalueiden eriytymiseen. Sen kotimaiset hallintamallit ovat vasta muotoutumassa, ja siihen kaupunkien kannattaa hakea aineksia ja hyviä käytäntöjä kansainvälisen kokemusvaihdon kautta.